Heidi vietti koko lapsuutensa ja nuoruutensa perhekodissa. Vaikeasti päihdeongelmainen äiti ja paljon vankilassa istunut isä eivät pystyneet hänestä ja sisaruksista huolehtimaan.
Heidi on myönteisen ja tasapainoisen oloinen nuori nainen. Hän avioitui kaksi vuotta sitten ja valmistuu ensi syksynä sairaanhoitajaksi.
- En varmasti eläisi näin normaalia elämää ja olisi opiskellut, jos minua ei olisi otettu huostaan, sanoo Heidi.
Hänet otettiin huostaan puolitoistavuotiaana, yhdessä isoveljensä kanssa. Hänellä on myös kaksi vanhempaa siskoa, jotka oli jo sijoitettu. Veli oli ehtinyt asua useammassa laitoksessa ja palautettu moneen kertaan takaisin vanhemmilleen – ja joka kerta jouduttiin toteamaan, että päätös oli väärä. Puolen vuoden kuluttua huostaanotosta Heidi sijoitettiin veljensä kanssa ammatilliseen perhekotiin, josta tuli hänelle oikea koti 20 vuodeksi.
Pienempänä Heidi tapasi säännöllisesti biologisia vanhempiaan. Isä oli vankilassa, mutta yritti siitä huolimatta pitää yhteyttä lapsiinsa, vaikkei tosin aina saapunutkaan sovittuihin tapaamisiin. Murrosikäisenä tapaamiset biologisten vanhempien kanssa eivät olisi enää innostaneet, mutta sijaisäiti piti yhteyden säilymistä tärkeänä. Tyttö näki vanhempiaan kerran kuussa ja vietti säännöllisesti viikonlopun isovanhempiensa luona, jolloin tapasi myös vanhempiaan.
Sijaisperheessä oli yksi oma lapsi, isosisko, ja alussa sinne oli sijoitettuna toinenkin sisaruspari. Myöhemmin perheeseen muutti pienempi poika. Suhteet sijaisperheen lapsiin ovat läheisemmät kuin omiin biologisiin sisaruksiin.
Äiti katosi kahdeksi vuodeksi
- Äiti oli luvannut ostaa minulle 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi kovasti toivomani barbien ja tuoda sen minulle. Minua oli varoiteltu, ettei hän ehkä pitäisi lupaustaan, mutta uskoin ja odotin.
-Näin ei kuitenkaan käynyt ja pettymys oli kova.
- Pian äiti katos kokonaan kuvioista pariksi vuodeksi: ei tullut tapaamisiin eikä häneen saanut puhelimitse yhteyttä, Heidi kertoo. Myöhemmin on selvinnyt, että hänen elämässään oli silloin melkoinen syöksykierre: uusi vaikea parisuhde, johon kuului runsas alkoholi. Äidiltä meni työ ja asunto juomisen takia.
Sijaisperheen vanhemmat ovat olleet Heidille ne varsinaiset vanhemmat. Heidi kertoo olleensa murrosikäisenä ”kova suustaan”. Sijaisäiti sai tuta pettymykset, jotka johtuivat biologisen äidin toiminnasta. Isää hän tapasi, mutta Heidi koki hänen olevan kiinnostuneempi isoveljestä kuin hänestä. Sisarukset kokivat rotevan ja joskus aggressiivisen isänsä tapaamisen pelottavana, jolloin päätettiin, että tapaamiset järjestetään sijaiskodissa.
- Sijaisäidille soitin ensimmäisenä päästyäni opiskelemaan, toteaa Heidi. Hän kouluttautui ensin radioalalle Laajasalon opistossa, mutta huomasi oltuaan hoitoavustajana vanhustenkeskuksessa, että hoitoala on hänen juttunsa.
Aikuistuttuaan Heidi sanoo ymmärtävänsä paremmin vanhempiaan ja heidän tapojaan osoittaa kiintymystä. Isään hän on yhteydessä kerran, pari kuussa, äitiin harvemmin.
- Elämme isän kanssa eri todellisuuksissa. Äidille taas lasten huostaanotto on vieläkin arka paikka, josta ei keskustella. Häpeä on turhaa, minulle asia ei ole ongelma, Heidi summaa. Hän haluaisi rakentaa nykyistä paremmat suhteet äitiinsä.
- Jos olisin jäänyt vanhemmilleni, käyttäisin varmaan itsekin päihteitä, ja olisin suorittanut vain peruskoulun. Huostaanottoa Heidi pitää omalla kohdallaan ”ehdottomasti hyvänä asiana”.
Jonkinlaiset jäljet itsetuntoon varhainen vanhempien hylkääminen jätti. Ennen häitään hän oli varma, että sulhanen tulisi katumapäälle. Häät sujuivat kuitenkin hienosti ja paikalla olivat sekä vanhemmat että sijaisvanhemmat, ja oma isä saattoi tyttärensä alttarille.
Lue myös jutut
Ammatillista perhehoitoa Helsingin kaupungilla
Täyttä elämää sijaisvanhempana
teksti Tarja Kivimäki