Oppilaitokset ja yhteistyökumppanit ovat tervetulleita tutustumaan monipuoliseen toimintaan Kustaankartanon ja Syystien monipuolisissa palvelukeskuksissa, Puistolan, Madetojan, Vuorensyrjän palvelutaloissa ja Siltamäen palvelukodissa sekä pohjoisen alueen kotihoidossa. 

Pohjoisen palvelualueen PR-päivä pidetään Kustaankartanon K-talon alasalissa perjantaina 21.3.2014 klo 9.00–14.00. PR-päivässä on mahdollisuus vierailla jossakin yksikössä (vierailupaikkoina mm. vanhainkotiosastot, Kuntokartano, päivätoimintayksikkö, palvelukeskus, eläinterapia, tunnistava lattia, muisteluhuone ja kappeli).

Yhteystiedot ja tiedustelut:
Kustaankartanon monipuolinen palvelukeskus
Oltermannintie 32, 00620
suunnittelija Sirpa Luokkala
sirpa.luokkala(at)hel.fi p. 09 310 24523

Tapahtuman mainos (.pdf)

Vuonna 1914 valmistuneessa Helsingin Kaupungin Kulkutautisairaalassa oli 200 - 250 potilaspaikkaa ja henkilökuntaa 111, joista 4 lääkäriä ja 45 hoitajaa. Alussa hoidettiin paljon isorokkoa sekä pilkku- ja toisintokuumetta. Eri kulkutauteja sairastavat eristettiin kukin omaan paviljonkiinsa.

- Antibiootit mullistivat hoitokäytännöt ja hoitoajat lyhenivät. Penisilliinin tultua 1945 kuolemantapaukset tulirokkoon loppuivat, kurkkumätä lähes loppui rokotuksiin 1947, valotti historiaa Hyksin infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen, joka oli yksi tilaisuuden juhlapuhujista.

Ylilääkäri Asko Järvinen oli yksi juhlapuhujista, osastonhoitaja Arja Kettumäki oli mukana järjestämässä juhlia.

Sadan vuoden aikana Auroran sairaala on vastannut monenlaisten epidemioiden hoidosta ja torjunnasta. Vuonna 1970 sairaalassa aloitti trooppisten tautien poliklinikka. Ensimmäinen AIDS-potilas tuli hoidettavaksi 1983. Nykyisin sairaalassa on hoidossa 1200 HIV-potilasta. Infektiosairauksien toiminnot, poliklinikka ja kaksi vuodeosastoa, liitettiin vuonna 1997 osaksi Hyks Infektiosairauksien klinikkaa.

Lastenhoito siirtyy omaan sairaalarakennukseen

Kulkutautisairaalan uudelleennimeäminen tuli tarpeelliseksi, kun sairaalan toiminta alkoi painottua sota-aikana tartuntataudeista lastentauteihin.  

- Auroraksi sairaala nimettiin vuonna 1952 kaupunginvaltuuston päätöksellä suomalaisen sosiaali- ja diakoniatyön uranuurtajan Aurora Karamzinin mukaan, kertoi Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty.

Vuonna 1956 valmistui uusi lastensairaala, jossa oli 6 vuodeosastoa ja 140 sairaalapaikkaa.
- Auroran lastensairaalan toiminta on ollut monella tavalla edistyksellistä. Jorma Mäenpää perusti sairaalaan Suomen ensimmäisen matalan kynnyksen nuorisovastaanoton. Sairaalassa toimi myös unikoulu valvottavien lasten opettamiseksi päivä- ja unirytmiin, mainitsee esimerkkeinä Hyksin lastentautien ylilääkäri Eero Jokinen.

Tove Janssonin seinämaalaus löytyy yhä Aurorasta.

Helsingin terveydenhoitoa kehitettiin voimakkaasti 1990-luvulla. 

- Yhtenä keskeisenä ajatuksena oli, että toimintojen päällekkäisyyksiä piti purkaa, muisteli Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston virastopäällikkö Matti Toivola. Auroran lastensairaalan toiminnot siirrettiin kolmessa vaiheessa Hyksiin. 

- Tove Janssonin upea seinämaalaus jäi kuitenkin Auroran päärakennukseen.

Psykiatrinen hoito on yhä selkeämmin osa yhteiskuntaa

Vuosituhannen vaihteessa Aurorasta päätettiin tehdä psykiatrinen sairaala. Sairaalan peruskorjauksessa huomioitiin psykiatrisen hoidon tarpeet tilojen suhteen. Remontin jälkeen sairaalassa on toiminut Helsingin kaupungin psykiatrinen sairaalahoito ja ympärivuorokautinen päivystys.

- Hoitokäytäntöjen muuttuessa sairaalan ja avohoidon raja hämärtyy tarkoituksenmukaisella ja yksilöllistä hoitoa tukevalla tavalla, kertoi psykiatrisen hoidon kehityksestä Helsingin kaupungin psykiatrian ja päihdepalveluiden johtaja Tuula Saarela.

Auroran sairaalan 100-vuotisjuhlia vietettiin 15.1.2014 Helsingin kaupungintalolla. Maljan nosti apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty. Kuvassa myös virastopäällikkö Matti Toivola, johtajapsykiatri Leena Turpeinen ja psykiatria- ja päihdepalvelujen johtaja Tuula Saarela.

Teksti Anna-Mari Hursti, HUS-viestintä 
Kuvat Markus Snellman ja Meri Jähi

Opintomatkalaiset Barcelonan aluehallinnon talolla yhdessä isäntien ja FCG:n matkanjärjestäjien kanssa.

Opintomatka koostui kahdesta tiiviistä päivästä. Ensimmäisenä päivänä vierailukohteina olivat Barcelonan aluehallinnon talo ja kaupungintalo sekä aluesairaala Sabadell. Toisena päivänä vuorossa olivat Barcelonan päihdehuollon CAS-keskus (Center for patient support), WHO:n Euroopan aluetoimisto ja TIC-säätiö. TIC-säätiö on terveysministeriön alainen säätiö ja sen tehtävänä on koordinoida kansallista terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämistyötä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön tarve tunnistettu

Opintomatkan aluksi saimme katsauksen kansallisesta ja alueellisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmästä. Terveysosaston johtaja Josep A. Pujante ja sosiaalipalvelujen johtaja Albert Ledesma esittelivät palvelujärjestelmään ja viiden vuoden terveyssuunnitelman (Catalan Health Plan 2011 - 2015) Barcelonan aluehallinnon talolla.

Uusimmassa terveyssuunnitelmassa korostetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen intergaatiota, kansalaisten osallistumista oman terveytensä ja hyvinvointinsa edistämiseen ja hoidon suunnitteluun sekä kroonisten sairauksien hoitomallien luomista ja palvelurakenteen keventämistä.

Espanjassa sosiaalihuollosta ja terveydenhuollosta vastaavat eri ministeriöt. Julkisen terveydenhuollon kustannuksista katetaan 65 % valtion verotuloilla ja lopuista kustannuksista vastaa itsehallintoalueet (esim. Katalonia).

Sosiaalipalvelujen rahoitukseen valtio ei osallistu, vaan siitä vastaavat itsehallintoalueet ja kunnat. Sosiaalipalvelujen järjestämisvastuu on kunnilla. Pelkästään Katalonian alueella on yli 900 kuntaa. Perustason sosiaalipalvelujen järjestämisestä vastaa kunta ja erityistason sosiaalipalveluista itsehallintoalue.

Pitkään jatkuneen taloudellisen laman vuoksi Espanja on julkisten palvelujen järjestämisessä haasteellisessa tilanteessa. Espanjan työttömyys on 27 % ja nuorisotyöttömyys 57 % (2013).
Eniten työttömyyttä on palvelualoilla. Kolikon toinen puoli on kuitenkin se, että sosiaali- ja terveydenhuollossa ei ole työvoimapulaa.

Joan Miròn (1893 – 1983) patsas toivotti vierailijat tervetulleeksi Barcelonan kaupungintalolle.

120 000 ammattilaista käyttää aluetietojärjestelmää

Ensimmäisen vierailupäivän päätti tutustuminen Sabadell sairaalaan. Sairaala vastaa noin 400 000 asukkaan perusterveydenhuollon, hoivapalvelujen ja erikoissairaanhoidon laitoshoidosta ja päivystyksestä.
Sairaalan edustajat kuvasivat, miten he hyödyntävät Katalonian alueellista asiakas- ja potilastietojärjestelmää. Järjestelmäkokonaisuus sisältää kliinisen potilastietojärjestelmän (EMR = Electronic health record), sähköisen reseptin, potilaiden antamat suostumukset tietojen luovuttamiseen sekä kuntalaisten henkilökohtaisen terveystietokanavana (PHC = Personal health channel).

Yhteinen järjestelmä tuo etuja sekä ammattilaisille ja potilaille, mutta myös sairaalalle. Hoidon jatkuvuus ja turvallisuus paranevat ja sairaalan tehokkuus lisääntyy, laadun valvonta ja hoidon vertailtavuus helpottuvat.

Yhteistä järjestelmää käyttävää valtaosa Katalonian alueen julkisista sairaaloista ja sosiaalihuollon laitoksista. Järjestelmään kirjautuu yli miljoona diagnoosia kuukaudessa ja sitä käyttää kuukausittain noin 120 000 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista.

Henkilökohtaisen terveystietokanavan koekäyttö aloitettiin vuonna 2010 ja se on nyt kaikkien katalonialaisten käytettävissä. Sen käyttö ei kuitenkaan ole vielä kovin laajaa hankalan tunnistautumisen vuoksi. Jatkossa kehittämiskohteeksi nouseekin tunnistaumisen helpottaminen.

Henkilökohtainen terveystietokanava sisältää seuraavat osiot: raportit, diagnoosit, reseptit, rokotukset, yhteystiedot ja ”omat kontrollit”. Omat kontrollit osio on vielä kehitysvaiheessa ja siitä on tarkoitus kehittää interaktiivinen. Tavoitteena on, että esimerkiksi diabeetikko voisi jatkossa tallentaa sinne itsehoidon seurantatietoja. Hoitava lääkäri näkee nämä tiedot ja voi sitten tarvittaessa antaa niiden perusteella hoitosuosituksia ja hoito-ohjeita.

Päihde- ja huumehoitoa matalalla kynnyksellä

Barcelonassa on 17 päihdehoidon keskusta (CAS). Ne on sijoitettu tasaisesti ympäri kaupunkia. Huumehoidon palvelujärjestelmään kuuluu lisäksi neljä sairaalaa, kolme valvottua käyttösalia, joista yksi on liikkuva sekä 60 ruiskujen vaihdossa mukana olevaa apteekkia.

Pääsimme tutustumaan yhteen päihdehoidon keskukseen, johon Barcelonan terveysviraston johtaja Xavier Llebaria ja yksikön päälliköt toivottivat opintomatkalaiset tervetulleeksi.
Laittomat huumeet rantautuivat Barcelonaan 70 - 80-luvun vaihteessa. 80-luvun puolivälissä HIV lisääntyi huumeiden käyttäjien piirissä. Tässä vaiheessa kaupungissa laadittiin ensimmäinen päihdeohjelma, jonka tavoitteena oli ennaltaehkäistä päihteiden käyttöä, minimoida käyttäjien riskit ja ottaa huomion muiden kansalaisten oikeudet ja heidän suojelunsa. Tällöin saavutettiin myös konsensus siitä, että huumeiden käyttäjät eivät ole rikollisia, vaan heillä on mielenterveysongelma, joka vaatii hoitoa.

Päihde- ja huumehoitoa tarjotaan Barcelonassa matalalla kynnyksellä. Tarjolla on sekä vieroitus- että korvaushoitoa. Molempia hoitomuotoja käytetään keskimäärin yhtä paljon.

Tietojärjestelmiä kehitetään hajautetulla mallilla

Opintomatkan viimeinen vierailukohde oli sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojärjestelmien kansallisen kehittämisen koordinoinnista vastaava TIC-säätiö. Säätiön innovaatiojohtaja tohtori Jordi Martìnez esitteli työtovereidensa kanssa säätiön toimintaa. Säätiöllä on laajat kansainväliset verkostot ja se saa toimintaansa tukea muun muassa EU:lta.

TIC-säätiön innovaatijohtaja Jordi Martìnez.

Kataloniassa sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmää kehitetään hajautetulla monituottajamallilla. Palveluntuottajien, esimerkiksi sairaaloiden ei tarvitse sitoutua samaan tietojärjestelmään, mutta järjestelmien pitää täyttää sovitut vaatimukset, jotta tietoja voidaan siirtää järjestelmästä toiseen.

Säätiö määrittelee ne pelisäännöt, joilla eri teknologiatoimittajat kehittävät järjestelmiään. Tällä hetkellä käytössä on yli 150 erilaista järjestelmää. Suuri kulttuurinen muutos järjestelmien kehittämisessä on ollut se, että tieto tulee olla jaettavissa myös muille toimijoille. Tiedon tulee olla avointa sekä ammattilaiselle että kansalaisille.

Tällä hetkellä 86 % julkisista terveydenhuollon toimijoista käyttää yhteensopivia tietojärjestelmiä ja 70 % eReseptiä. Tulevaisuuden haasteita on, miten yksityislääkärit saadaan jakamaan omia tietojaan ja miten järjestelmään saadaan liitetyksi tietoja sosiaalipalveluista. Lisäksi asiakkaat ja potilaat tulee saada käyttämään laajemmin henkilökohtaista sähköistä terveyskansiotaan. Jotta tähän päästään, tulee järjestelmään tunnistautumista yksinkertaistaa.

Järjestelmien kehittämisen kustannuksista emme saaneet tietoa ja kysyttäessä tietojärjestelmien investointien tuotosta (ROI = Return on invest *) he vastasivat, etteivät he ole tehneet esimerkiksi tutkimusta siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuus on kehittynyt uusien tietojärjestelmien myötä.
*) Tunnusluku, joka ilmaisee, kuinka paljon investoinnille saadaan tuottoa

Lisätietoa TIC-säätiöstä Kataloniassa  TicSalut/ Generalitet de Catalunya ja Flash TicSalut

Barcelona – yli viiden miljoonan asukkaan metropoli
• Espanjan toiseksi suurin kaupunki – metropolialueen asukasmäärä 5,5 miljoonaa
• Katalonian autonomisen alueen pääkaupunki (Espanjassa yhteensä 17 autonomista aluetta)
• Katalonia ja Baskimaa ovat Espanjan vakavaraisimmat alueet
• Katalonian osuus Espanjan teollisuudesta 24 %

Lähde ja lisätietoa Barcelonan kaupungin virallinen sivusto ja Suomen Madridin suurlähetystön verkkosivut

teksti ja kuvat Jaana Juutilainen-Saari

Lea Sinisalo-Arinen kotonaan, tukena kotiavustaja Jukka Liikaoja.

Lea Sinisalo-Arista ei miespuolinen kotiavustaja hämmentänyt.
- Ainoa, mistä hämmästyin oli, että hän on niin komea mies!

Jukka Liikaoja vaihtoi alaa keski-iässä. Hän ehti olla VR:n palveluksessa 25 vuotta, kunnes lähti opiskelemaan kodinhoitoalaa ja suoritti kotityöpalvelualan ammattitutkinnon kaupungin ja työvoimatoimiston järjestämänä rekrytointikoulutuksena. Se pätevöittää siivous- ja vaatehuollon tehtäviin, lääkityksiä ja piikityksiä hänellä ei ole lupa antaa. Eikä hän haluaisikaan: sairaanhoitotyö ei tunnu omalta.

Apua kahdesti päivässä

Lea Sinisalo-Arisella käy kotiavustaja kahdesti päivässä, pyhät arjet. Maanantaisin eli suihkupäivinä avustaja käy kolmesti. Naisia hän ei kelpuuta itseään pesemään, mikä on hiukan haasteellista omahoitajan vapaiden ja lomien aikana.

Tavanomainen kotikäynti kestää puoli tuntia. Sinisalo nukkuu aamulla mielellään pidempään, ja muutoinkin aamuisin olo on kankeampi. Kotiavustaja tulee ensimmäiselle käynnilleen kello 10 kieppeillä. Liikaoja hoitaa päivän lääkejakelut apteekin valmiista paketeista, auttaa wc:ssä käynnissä, pesuissa ja vaihtaa vaipat, siistii asuntoa, hoitaa tiskit ja roskat sekä pesee tarvittaessa nyrkkipyykkiä. Samalla rupatellaan päivän uutisista. Periatteessa Sinisalo pääsee itse vessaan, mutta käytännössä hän ei mielellään sitä tee, aiemmin tapahtuneiden kaatumisten vuoksi.

- Tässä työssä voi auttaa pienissä asioissa. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta kuitenkin antaa konkreettista apua, toteaa Liikoja.

Sinisalo ei pärjäisi päivääkään ilman kotiapua, ja sanoo olevansa siitä erittäin kiitollinen.
- Oikein odottaa sitä, että tulisivat.

Ystävätär auttaa meikkiostoksilla

Muita vakituisia auttajia hänellä ei ole: tuttavat ovat kuolleet ja ainoa poika on paljon ulkomailla. Pojanpoika käy joskus auttamassa, mutta on myös kiireinen; on työ ja lapset. Aikoinaan Sinisalon ammatti esti ystävyyssuhteiden hoitamisen. Hän oli kauppias ja yrittäjänä aina töissä.

Ex-miniä käy joskus ja sitä Sinisalo arvostaa kovin: ”Ajattele – entinen miniä!”  Rakkaat lapsenlapsenlapset käyvät myös silloin tällöin. Airi-ystävätär auttaa Helsingissä ollessaan, mutta on parhaillaan viettämässä talvea Espanjassa. Hän auttaa esimerkiksi käymällä ostamassa Sinisalolle meikkejä.

- Ei kotiavustajilta voi sellaista pyytää, heiltähän menisi siihen koko päivä!

Sinisalo tilaa itse haluamansa ruuat kaupasta ja valmistaa ruokaa myös itse. - Peruna ja porsaanliha, on vastaus kysymykseen lempiruuasta. Ja valmiit kasviskeitot, joiden pitää olla nimenomaan Kartano-keittoja. Jukka Liikaoja kertoo asiakkaansa olevan hiukan vähäruokainen, eli syöminen jää päivän pääaterian lisäksi melko vähälle. Toisaalta, paino ei ole laskenut eli suurempaan huoleen ei liene aihetta.

- Minulla ei ole mitään moittimista. Ihmettelen, kuinka paljon he tekevät!, Sinisalo kiittelee kotipalveluja.

Ei vaikeita asiakkaita

- Asiakkaan tyytyväisyys on paras palaute; tässä työssä saa iloa pienistä asioista, sanoo kotiavustaja Jukka Liikaoja. Hän on tehnyt nykyistä työtään nyt 2,5 vuotta eikä ole toistaiseksi tavannut Vaikeaa Asiakasta. Osittain tämä johtunee myös hänestä itsestään.

- Tulen toimeen kaikkien kanssa. Ja kun ihmisen oppii paremmin tuntemaan, häneen osaa asennoitua oikein. Viisikymppinen Liikaoja uskoo, että ikä ja elämänkokemus ovat eduksi työssä. Nykyiset keski-ikäiset on myös kasvatettu eri tavoin arvostamaan vanhempia ihmisiä. 

Ulos Lea Sinisalo-Arinen ei pikkukaksiostaan pääse. Hän liikkuu rollaattorilla, ja asuu kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Kotiovelta ulos on vain muutama rappu. Ne ovat kuitenkin liikaa, jotta yksin voisi edes kuvitella menevänsä ulos. Hänellä olisi tosin oikeus kuljetusapuun, jolla pääsisi halutessaan pois neljän seinän sisältä.

- En voi niin montaa ihmistä vaivata, sanoo Sinisalo. Lähteminen olisi liian monen mutkan takana. Palvelukeskukset ja saman ikäisten seura ei häntä myöskään houkuttele. Hän toteaa kyllä yrittäneensä. Hän oli nimittäin putkiremonttia paossa 3 kuukautta monipuolisessa palvelukeskuksessa.

- Ei voinut keskustella muusta kuin päivän ohjelmasta. Ja aina oli tarjolla puuroa, mutta eri nimillä.

Hän kertoo saavansa liikuntaa, kun kiertää asuntonsa rollaattorilla ympäri. Jatkuva sisällä oleskelu ei häntä haittaa. Siihen tottuu. Voi olla kiitollinen siitä, että pystyy kuitenkin olemaan kotona. Asunnossa on parveke, ja kotihoito on kunnostanut sen siihen kuntoon, että siellä voisi rollaattorin kanssa oleskella. Mutta siihenkään Sinisalo ei ole toistaiseksi tuntenut innostusta.

Asiakkaille tehdäänkin nykyisin liikkumissopimuksia, jossa kartoitetaan mahdollisuudet liikkua.  Liikaojan mukaan asiakasta voi liikuttaa vaikka innostamalla tekemään ylösnousuja tuolista. 

Helsingin Liikuntavirasto järjestää liikuntakaveritoimintaa, jossa vapaaehtoiset kurssitetaan toimimaan ikääntyneiden ”ulkoiluttajina.” Sosiaali- ja terveysvirastolla on kulttuurikaveritoimintaa, ideana löytää yksinäisille senioreille kaveri esimerkiksi teatteriin.

Sinisalon päivät kuluvat lehteä lukiessa – Helsingin Sanomista saa tärkeää tietoa – tv:tä katsoessa sekä kirjeitä kirjoittaessa. Sinisalo seuraa aktiivisesti uutistapahtumia. Entä kiinnostavatko kirjat?

- Tässä on ihan riittävästi, kuuluu napakka vastaus.

Palvelut tukevat pärjäämistä

Suurin osa ikääntyneistä haluaa asua omassa kodissa. Kotihoidon monipuoliset palvelut tukevat iäkkäiden helsinkiläisten selviytymistä arjesta.

Kotihoidon asiakkaat saavat apua päivittäisissä toiminnoissa kuten syömisessä, peseytymisessä, pukeutumisessa, liikkumisessa ja WC-käynneissä. Asiakkaat saavat myös tarvitsemansa terveyden- ja sairaanhoidon kotiin. Kotihoito perustuu yhdessä potilaan kanssa tehtyyn hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Palveluja saa kotiin tarvittaessa vuorokauden ympäri, myös viikonloppuisin ja pyhinä. Viime vuonna kotihoidolla oli yli 9000 säännöllistä asiakasta.

Palvelukeskukset tarjoavat ikääntyneille ja työttömille monenlaista toimintaa ja tapahtumia. On kädentaidon pajoja, kursseja, liikuntapalveluja, vertaistukiryhmiä, kirjasto- ja atk-palveluja. Keskuksissa voi käydä tapaamassa samanikäisiä, kahvittelemassa tai lounaalla.

Uudessa sosiaali- ja terveysviraston strategiassa painotetaan asiakaspalvelua, lähtökohtana asiakkaan tyytyväisyys. Kotona asumista ja asiakkaan toimintakyvyn säilyttämistä korostetaan entistä enemmän.

Lähityö on tarkoitettu ensisijaisesti kotihoidon ulkopuolella oleville ikääntyneille. Sosiaaliohjaajista ja kotihoidon työntekijöistä osa työskentelee muistikoordinaattoreina, jotka tekevät tarvittaessa myös kotikäyntejä. Muistikoordinaattori auttaa hoitoon hakeutumisessa ja palvelujen järjestämisessä.

Päivätoiminta on tarkoitettu kotona asuvalle, omaishoidettavalle tai muistisairaalle ikäihmiselle. Yli 65-vuotiasta kotona hoitavalle voidaan maksaa omaishoidon tukea, joka määräytyy hoidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan.

Omaan asuntoon voi saada teetettyä korjaus- ja muutostöitä. Alueellisista palvelupisteistä on saatavilla lainaksi liikkumisen ja päivittäisten toimintojen apuvälineitä, kuten kävelykeppejä, rollaattoreita ja nousutukia.

Teksti ja kuvat Tarja Kivimäki

Terveysasemien omahoitomalli palkittiin
ANTIKOAGULAATIOHOIDOSSA PAREMPAAN TASAPAINOON

ANTIKO-hankkeen projektipäällikkönä on toiminut terveyskeskuslääkäri Jaana Puhakka.

Lääkäriliiton vuoden 2013 laatupalkinto on myönnetty Helsingin sosiaali- ja terveysviraston ANTIKO-hankkeelle (antikoagulaatiohoidon omahoidon ja sähköisen hoitopalautejärjestelmän kehittäminen terveysasemilla). Palkinto luovutettiin Lääkäriliitossa järjestetyssä tilaisuudessa 9. joulukuuta.

ANTIKO-hankkeessa on kolmen vuoden ajan kehitetty antikoagulaatiohoidon omahoitoa ja sähköistä asiointia potilaan kanssa. Hoitomalli on ollut käytössä kaikilla Helsingin terveysasemilla vuodesta 2012.

Hanke loi omahoidon mallin, jossa hyvässä hoitotasapainossa olevat potilaat ryhmäkoulutuksen jälkeen siirtyivät annostelemaan varfariinia itse. Potilaat saavat ohjaavaan tekstiviestin varfariinihoidon seurantakokeesta (INR), joka otetaan laboratoriossa noin kerran kuussa. Tulos  välittyy myös potilaan terveysasemalle.

Vanhemman käytännön mukaan lääkäri tai terveydenhoitaja ilmoittaa muutokset lääkityksessä potilaalle puhelimitse.

Tähänastiset tulokset viittaavat siihen, että omahoito parantaa hoitotasapainoa. Omahoitopotilaita on Helsingissä nyt vajaa 2 000 noin 10 000 AK-potilaasta. Vuositasolla seurantakokeita otetaan 150 000.

Kaikilla helsinkiläisillä AK-potilailla on viime syksystä saakka ollut mahdollisuus osallistua viikoittaisiin AK-potilaiden ryhmäkoulutuksiin, joiden ajankohdat löytyvät kätevästi internetistä, sosiaali- ja terveysviraston itsehoitosivuilta (Marevan-koulutukset terveysasemilla).  Koulutuksen jälkeen potilaan sopivuus omahoitoon voidaan selvittää. Myös koulutuksen uskotaan parantavan hoitotasapainoa.

Verenhyytymistä ehkäisevässä antikoagulaatiohoidossa lääkkeen vaikuttava aine on varfariini. Varfariini-hoidolla pyritään ehkäisemään jo syntyneiden veritulppien eteneminen ja uusien veritulppien syntyminen. Eteisvärinäpotilailla hoitoa voidaan käyttää veritulpan ennaltaehkäisyyn.  

Hankkeen palkitsemista perusteltiin seuraavasti: ”ANTIKO-hankkeessa on luotu hyvä toimintamalli, joka pyrkii selkiyttämään perusterveydenhuollon työntekijöiden välistä työnjakoa ja vapauttamaan resursseja muuhun työhön siirtämällä vastuuta potilaille itselleen. Tämä on terveyshyötymallin mukaista toimintaa, jossa potilas muuttuu passiivisesta seuraajasta aktiiviseksi toimijaksi. ”

Lääkäriliiton laatupalkinnon sai myös  HYKS:ssä kehitty aivoinfarktin liuotushoidon toimintamalli.

Helsingin kaupunki ja helsinkiläinen Pieni piiri -startup-yritys aloittavat yhteistyön ikääntyneiden elämänlaadun parantamiseksi sekä kotihoidon henkilöstön työn helpottamiseksi. Pieni piiri Oy:n kehittämä helppokäyttöinen kuvapuhelinpalvelu tuo tärkeimmät ihmiset ja palvelut kotiin, mahdollistaen osaltaan ikääntyneiden täysipainoista elämää omassa kodissa.

Kotihoidon henkilöstön työtä palvelu helpottaa esimerkiksi niin, että erilaisia tarkistussoittoja ja -käyntejä voidaan korvata kuvapuhelulla ja näin suunnata hoitajien työpanosta sinne, missä sitä eniten tarvitaan.

Ikääntyneen elämänlaatua kuvapuhelinpalvelu parantaa mm. lisäämällä turvallisuuden tunnetta. Palvelun käyttäjät saavat ympäri vuorokauden yhteyden päivystävään hoitajaan.Näin voidaan välttää turhia käyntejä asiakkaan luona, kun useissa tapauksissa häntä voidaan auttaa kuvapuhelun välityksellä.

Pienen piirin palvelussa on myös mahdollisuus tuoda ystäviä ja läheisiä vierailulle kuvapuheluyhteydellä. Omaiset saavat yhteyden palvelun käyttäjään tavallisella älypuhelimella tai tabletilla.

Kuvapuhelinpalvelun kokeilu kestää puoli vuotta. Kokeilualueina ovat osa läntistä ja pohjoista Helsinkiä. Asiakkaat ja omaiset voivat kysyä kuvapuhelinpalvelusta kotihoidon, sosiaali- ja lähityön, omaishoidon toimintakeskusten ja Palmian henkilökunnalta.

Lisätietoja sosiaali- ja terveysviraston tiedotteesta

Kamppiin avataan uusi täyden palvelun laboratorio toukokuussa 2014. Vallilan ja Kallion laboratoriot toimivat jatkossa ajanvarauksella.
 

HUSLAB Kamppi avataan 12.5.2014. Laboratorio palvelee vuoronumerolla ja ajanvarauksella.

Aukioloajat:

• ma–to klo 6.45–18.00
• pe klo 6.45–16.00
• la klo 8.00–14.00.

INR-näytteenotto ma–pe klo 13.00–14.00.

HUSLAB Kamppi on Tennispalatsin vieressä osoitteessa Eteläinen Rautatiekatu 10 A.
Kartta (.pdf)
 

Vallilan laboratorio siirtyy ajanvaraukseen 1.4.2014 alkaen. Laboratorio palvelee edelleen vuoronumerolla

• päivystysasiakkaita sekä näytepurkin palauttajia ja hakijoita
• INR-potilaita ma–pe klo 13–14.
  
  

Kallion laboratoriosta tulee liikkuvan lähipalvelun toimipiste toukokuussa. Kallion näytteenotto toimii ajanvarauksella tiistai-iltapäivisin ja torstaiaamupäivisin. INR-potilaat voivat tulla molempina päivinä näytteenottoon ilman ajanvarausta tunnin ajan.

Kallion laboratorion aukioloajat 8.5.2014 alkaen:

• tiistai klo 12–14 ajanvarauksella ja INR-näytteenotto ilman ajanvarausta klo 14–15
• torstai klo 8–11 ajanvarauksella ja INR-näytteenotto ilman ajanvarausta klo 11–12.
  
  

Marian laboratorion näytteenotto lopettaa toimintansa

Marian laboratorion polikliininen näytteenotto lopettaa toimintansa 8.5.2014.

Alkoholiavovieroituksen toteutuspaikat Helsingissä 1.4.2014 alkaen

Alkoholin vieroitusoireiden avohoito siirretään 1.4.2014 terveysasemilta psykiatria- ja päihdekeskusten päihdepoliklinikoille. Jos henkilö on jo hoidossa jollakin päihdepoliklinikalla, niin ensisijainen vieroitushoitopaikka on se päihdepoliklinikka, jossa hänellä on hoitosuhde.

Päihdepoliklinikkojen alkoholiavovieroitukseen hakeudutaan ilman ajanvarausta ja lähetettä arkisin klo 9.00–10.30.

Päihdepoliklinikkojen yhteystiedot:

• Etelän päihdepoliklinikka
  Hämeentie 31 A, 5. kerros, 00500 Helsinki
  Puh. 09 310 42947
  Faksi 09 310 42233
  PL 8545, 00099 Helsingin kaupunki
  
  
• Idän päihdepoliklinikka
  Kahvikuja 3 B, 4. kerros, 00980 Helsinki
  Puh. 09 310 61230
  Faksi 09 310 62445
  PL 7421, 00099 Helsingin kaupunki
  
  
• Lännen päihdepoliklinikka
  Mechelininkatu 46 A, 4. kerros, 00250 Helsinki
  Puh. 09 310 47910
  Faksi 09 310 47940
  PL 8130, 00099 Helsingin kaupunki
  
  
• Pohjoisen päihdepoliklinikka
  Latokartanontie 7 C, 00700 Helsinki
  Puh. 09 310 58360
  Faksi 09 310 58368
  PL 70800, 00099 Helsingin kaupunki
  

Jos henkilö hakeutuu terveysasemalle muusta syystä kuin alkoholin vieroitusoireiden vuoksi, mutta muun hoidon varmistamiseksi hänen vieroitusoireensa on hoidettava, niin vieroitushoito toteutetaan terveysasemalla osana kokonaisvaltaista hoitoa.

HUS:n Potilaan oikeuksien päivä 2014 järjestetään Meilahden sairaala-alueella Biomedicumissa, Haartmaninkatu 8, torstaina 10.4.2014 klo 15:00–19.30.

Tapahtuman tavoitteena on lisätä tietämystä potilaan oikeuksista ja ajankohtaisista lain muutoksista. Tilaisuudessa on mukana terveydenhuollon asiantuntijoita, viranomaisia sekä potilasjärjestöjä esittelemässä toimintaansa ja keskustelemassa osallistujien kanssa. Päivän suojelijana toimii sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko.

Tilaisuuden ohjelmassa on tapahtumatori kahvitarjoiluineen klo 15.00–17.30. 
Tapahtumatorilla on tietoiskuja ajankohtaisista aiheista klo 15.15–17.00. 
Luentosaleissa 1 ja 3 pidetään luentoja suomeksi ja ruotsiksi klo 17.30–19.30.

Tarkempi ohjelma (.pdf)

Lisätietoa tapahtumasta osoittteessa http://www.hus.fi/hus-tietoa/tapahtumat/Sivut/Potilaan-oikeuksien-paiva.aspx.

Mitä isot edellä sitä pienet perässä - olet esimerkkinä lapsellesi omilla suun hoitotavoillasi

Tehdään yhdessä lasten hampaiden hoitamisesta iloinen asia! Saat tietoa lasten hampaiden hoitamisesta tulevana viikonloppuna Lapsimessuilta 11.–13.4., jossa osastolla 6a131 ovat mukana yhteistyössä Helsingin, Espoon, Vantaan, Kirkkonummen, Kauniaisten ja Tampereen suun terveydenhuollon yksiköt. LIISU, Helsingin kaupungin liikkuva hammashoitola on myös paikalla messuilla. Messut ovat avoinna perjantaina 11.4. klo10–18, lauantaina 12.4. klo 9–18 ja sunnuntaina 13.4. klo 9–17. 
Lisätietoja

Tarkista, onko teillä seuraavat asiat kunnossa:

Hampaat pestään aamuin illoin fluorihammastahnalla

• Auta lasta hampaiden harjaamisessa, sillä käden motoriikka kehittyy hitaasti ja vasta noin 10-vuotias on kykenevä itsenäisesti harjaamaan hampaat puhtaiksi.

Hammaspeikko hyppää suusta suuhun

• Anna lapselle omat ruokailuvälineet, maistaminen samalla lusikalla voi tartuttaa lapselle suun sairauksia aiheuttavia bakteereita.

Säännöllinen ateriarytmi kunniaan

• Pienten ateriarytmi on varsin säännöllistä, sillä pieneen mahaan ei paljoa mahdu kerralla. Pyri säilyttämään jatkossakin terveellinen ateriarytmi – sillä pidät hampaat kunnossa ja verensokerin tasaisena.

Herkut vain juhlahetkiin

• Jos herkkuja käytetään, on ne hyvä nauttia aterioiden yhteydessä korkeintaan kerran viikossa.  Myös nautittujen makeisten määrään kannattaa kiinnittää huomioita, sillä makeisista tulee turhaa energiaa ja terveellinen ruoka ei maistu.

Vettä janoon

• Totuta lapsesi veden juomiseen jo pienenä. Se on paras janojuoma. Säästä mehut ja limut vain juhlahetkiin, usein juotuina ne ovat haitallisia sokerin ja happamuuden vuoksi.

Säännölliset suun terveystarkastukset

• Suun terveydenhuollosta lähetetään kaikille 1-, 3- ja 5-vuotiaiden lasten vanhemmille kehote varata aika lapselle suun terveystarkastukseen.
  

Terveysneuvontaa 24 h - puh. 09 10023

Terveysneuvonnasta saa tietoa Helsingin terveyspalveluista ja sairauksien hoito-ohjeita ympäri vuorokauden (24 h) tavallisen puhelun hinnalla.

Henkeä uhkaavat tilanteet - soita 112

Vakavissa ja henkeä uhkaavissa sairaus- ja onnettomuustapauksissa saa apua ympäri vuorokauden numerosta 112.

Terveysasemat

Terveysasemat ovat kiinni pääsiäisen aikaan pitkäperjantaina 18.4. ja toisena pääsiäispäivänä maanantaina 21.4.
Terveysasemat ovat kiinni myös vapunpäivänä torstaina 1.5.  
Terveysasemat ovat normaalisti auki ma – pe klo 8 -16, terveysasemat ovat auki myös pe 2.5 .

Terveyskeskuspäivystys

Oman terveysaseman ollessa kiinni päivystää terveyskeskuspäivystys kiireellisissä sairaustapauksissa arki-iltaisin klo 16 - 22, viikonloppuisin ja pyhinä klo 8 - 22 seuraavasti:

• Aikuiset (16 vuotta täyttäneet)
  Haartmanin sairaala, Haartmaninkatu 4, rakennus 12, puh. 09 310 63231 ja Marian sairaala, Lapinlahdenkatu 16, rakennus 15 C, sisäpiha, puh. 09 310 67204. Yöllä klo 22 - 8 päivystävät Haartmanin ja Marian päivystyspoliklinikat.
  
  
• Lapset
  Lasten ja nuorten sairaala, Lastenklinikka, Stenbäckinkatu 11, puh. 09 10023. Yöllä klo 22 - 8 päivystää Lastenklinikan päivystyspoliklinikka.

Kiireellisissä sairaustauksissa oman terveysaseman ollessa kiinni helsinkiläiset voivat hakeutua myös Jorvin terveyskeskuspäivystykseen Espooseen, Turuntie 150, puh. 09 10023 tai Peijaksen terveyskeskuspäivystykseen Vantaalle, Sairaalakatu 1, puh. 09 471 67060.

Suun terveydenhuollon päivystys

Suun terveydenhuollon päivystys on auki pääsiäisenä 18.4 - 21.4. ja vapun päivänä 1.5. klo 9 - 21 Haartmanin sairaalassa, Haartmaninkatu 4, rakennus 12. Ajanvaraus on avoinna klo 8 - 21, puh. 09 310 49999. Toivomme, että potilaat ottavat yhteyttä puhelimitse ennen kun hakeutuvat suun terveydenhuollon päivystykseen.

Sosiaali- ja kriisipäivystys 24 h

Sosiaali- ja kriisipäivystys palvelevat pääsiäisen aikaan ja vappuna ympäri vuorokauden. Sosiaalipäivystys, puh. 020 696 006 ja kriisipäivystys, puh. 09 310 44222.

Munkkiniemen palvelukeskus tarjosi viihtyisät tilansa torstaina 9.4. Helsingin vanhusneuvoston käyttöön. Yleisölle avoimessa tilaisuudessa puhetta johti vanhusneuvoston puheenjohtaja Sirpa Asko-Seljavaara.

​Apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty esitti oman puheenvuoronsa. Hän korosti oppineensa, että ehkä oleellisempaa kuin vuosien määrä elämässä, on se miten saamme hyvää elämää niihin vuosiin, jotka meille annetaan.

Räty kertoi, että ihmiset ovat erilaisia. Samalla kun ikääntyneille tarjotaan julkisin varoin tasa-arvoiset palvelut, meidän tulee kyetä huomioimaan ihmisten erilaiset tarpeet ja toiveet.

Laura Räty

Kaupungin palvelukeskuksia Räty kuvasi katoiksi, joiden kautta ikääntyneet löytävät luontevasti tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Palvelukeskuksissa voi muun muassa ruokailla, harrastaa ja tavata tuttuja. Keskukset tarjoavat myös ohjausta ja neuvontaa.

– Vapaaehtoistoiminnan rooli ikääntyneiden palveluissa kasvaa, Räty totesi. Vapaaehtoistyö on tärkeää myös tekijälle itselleen, joka saa vapaaehtoisena toimiessaan elämäänsä esimerkiksi mielekästä sisältöä ja tekemistä.

Maarit Rautio

Lännen sosiaali- ja lähityön aluepäällikkö Maarit Rautio kertoi läntisen Helsingin perspektiivistä omaishoidosta Helsingissä.

Omaishoito tarkoittaa kotona annettavaa hoitoa. Hoitaja on yleensä hoidettavan puoliso tai sukulainen.

Rautio kertoi, että vuonna 2013 Helsingin 3 700 omaishoidettavasta vähän yli 2 000 on ikäihmisiä. Tähän joukkoon mahtuu todella laaja kirjo erilaisia perheitä ja hoidettavia. 25 prosenttia helsinkiläisistä ikäihmisten omaishoitajista on yli 80-vuotiaita.

Kaupunki maksaa omaishoitoperheille omaishoidon tukea, jota myönnetään jos hoidettava tarvitsee jatkuvaa henkilökohtaista hoitoa tai huolenpitoa. Omaishoitajien tukena ovat myös omaishoidon alueelliset toimintakeskukset sekä monet eri palvelut.

Vilkkaassa keskustelussa tuotiin esille eri näkökulmia. Paikalla oli paljon kaupunkilaisia, joilla oli omakohtaista kokemusta omaishoidosta. Moni esimerkiksi saattaa miettiä, uskaltaako ryhtyä omaishoitajaksi. Tehtävän vaativuuden vuoksi osa hoitajista uupuu ainakin hetkittäin.

Kaupunki tarjoaa kuitenkin auttavan kätensä monessa kohtaa, esimerkiksi lyhytaikaishoito, päivätoiminta ja sijaisomaishoito ovat tärkeitä toimintamuotoja. Omaishoitajien virkistyspäiviä kiiteltiin ja niitä toivottiin lisää.

– Omaishoito on paras ja inhimillisin tapa hoitaa ihmistä, puheenjohtaja Asko-Seljavaara kommentoi.

Helsinki on ollut Suomessa omaishoidon kehittämisessä eturintamassa. Samoin palvelukeskusten verkkoa voidaan pitää ainutkertaisena.
Omaishoidosta on jätetty sosiaali- ja terveysministeriöön raportti ”Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma”. Uudistuksia omaishoidon tukeen on suunniteilla.

Tilaisuudessa julkaistiin Helsingin vanhusneuvoston uunituore esite, jota jaetaan esimerkiksi vanhusneuvoston tilaisuuksissa.

Helsingin vanhusneuvosto 2014 -esite (.pdf)
Vanhusneuvoston jäsenet

Tilaisuudessa kuultu runo Tällä lailla, näillä mailla aatos kantaa päin Munkkiniemen rantaa (.pdf), sanat Reino Tikka, 92, Munkkiniemen palvelutalo, tammikuu 2014

Yleisöä vanhusneuvoston 9.4. tilaisuudessa.

Postinumeroalueilla 00260–00441 asuvat helsinkiläiset voivat hakea toimeentulotukea nyt myös sähköisesti. Sähköinen toimeentulotukihakemus löytyy Helsingin kaupungin eAsiointi -sivuilta osoitteesta https://asiointi.hel.fi > Sosiaali- ja perhepalvelut > Toimeentulotukihakemus.

Sähköinen toimeentulotukihakemus nopeuttaa hakemuksen vireilletuloa, ja sen käsittelyä voi seurata eAsionti-tilillä. Toimeentulotukipäätöksen saa edelleen postitse.

Toimeentulotuen sähköiseen asiointiin siirrytään Helsingissä alueittain niin, että koko kaupunki on sähköisen asioinnin piirissä tämän vuoden lokakuun loppuun mennessä.

Lisätietoja toimeentulotuen hakemisesta sähköisesti asiakastiedotteesta (.pdf):

• suomeksi:
  Haagan palvelupisteen asiakkaat voivat hakea toimeentulotukea sähköisesti 8.4.alkaen
• ruotsiksi:
  Klienter vid Haga enhet kan ansöka om utkomststöd elektroniskt från och med den 8 april
• englanniksi:
  Customers of the Haaga social work and social guidance office can apply for social assistance electronically starting from 8 April
• venäjäksi:
  Начиная с 8.4. клиенты пункта обслуживания в Хаага могут подавать заявление на социальное пособие в электронном виде

Suunnitelma Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaksi palveluverkoksi on esillä sosiaali- ja terveyslautakunnassa 3.6.2014. Tätä ennen kuntalaiset voivat ottaa kantaa vuoteen 2030 ulottuviin suunnitelmiin.

Myllypuron neuvolassa (kuva: Kimmo Brandt).

Palveluverkolla tarkoitetaan sosiaali- ja terveysviraston asiakaspalvelupisteitä, kuten terveysasemia, neuvoloita ja sosiaalipalvelupisteitä sekä niissä tuotettuja palveluja, kuten hoitajien, lääkärien ja sosiaalityöntekijöiden vastaanottoja.

Tulevaisuuden palveluverkossa Helsinkiin kaavaillaan kolmenlaisia palvelukeskuksia:

• Perhekeskukset tuottavat palveluja lapsiperheille.
• Terveys- ja hyvinvointikeskusten pääkohderyhmä on aikuiset helsinkiläiset.
• Monipuolisten palvelukeskusten palvelut on tarkoitettu ensisijaisesti ikääntyneille.

Palautetta palveluverkkosuunnitelmista kerätään 28.4.–16.5. verkkokyselyllä, johon kuntalaiset voivat vastata joko suomeksi tai ruotsiksi.

Tietoa helsinkiläisten näkemyksistä saadaan myös kuulemalla palvelukeskusten asiakasneuvostoja, joiden jäsenille järjestetään asiasta kutsutilaisuus, sekä Helsingin kaupungin vammaisneuvostoa ja vanhusneuvostoa, jotka käsittelevät palveluverkkosuunnitelmaa omissa kokouksissaan. 

Kyselyn yhteydessä julkaistava taustamateriaali on saatavilla kotimaisten kielten lisäksi englanniksi, venäjäksi ja somaliksi. Asukastaloissa autetaan maahanmuuttajia vastaamaan verkkokyselyyn. Maahanmuuttajataustaista väestöä tavoitetaan myös esimerkiksi järjestöjen kautta.

Palveluverkon suunnittelu on pitkä, tietyssä mielessä jatkuva prosessi, jonka avulla helsinkiläisille halutaan turvata mahdollisimman hyvät ja tarkoituksenmukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut myös tulevaisuudessa.  Kaupunkilaisten mielipiteitä tullaan kartoittamaan myös jatkossa, kun suunnittelu etenee.

Palveluverkon kehittäminen liittyy Helsingin kaupungin strategiaan kirjattuihin tavoitteisiin.
 

Tiivistelmä palveluverkon suunnitelmasta

• suomeksi: .pdf | .rtf
• ruotsiksi:  .pdf | .rtf
• englanniksi: .pdf
• venäjäksi: .pdf
• somaliksi: .pdf

Linkki verkkokyselyyn

Tuula Nurmi ja Raija Kaarnakorpi (HS 5.5.) sekä Veikko Pöyhönen (HS 1.5.) esittivät mielipidekirjoituksissaan huolensa Kallion terveysaseman palveluista. Tuula Nurmi totesi omassa kirjoituksessaan, että ”vanha viisaus kehottaa kulkemaan päivän toisen mokkasiineissa ennen kuin tekee tärkeitä päätöksiä”. Juuri näin me Helsingissä teemme.

Sosiaali- ja terveysvirastossa valmistellaan parhaillaan vuoteen 2030 ulottuvaa sosiaali- ja terveystoimen palveluverkkosuunnitelmaa. Sosiaali- ja terveyslautakunta käsittelee suunnitelmaa ensimmäisen kerran 3.6.2014.

Ennen suunnitelman esittämistä lautakunnalle sosiaali- ja terveysvirasto kysyy siitä helsinkiläisten näkemyksiä. Tätä varten olemme avanneet verkkosivuillemme kyselyn. Kysely löytyy osoitteesta www.hel.fi/sote (linkki kyselyyn sivun lopussa). Kyselyyn voi vastata 16.5. klo 16 asti.

Pyydämme lisäksi erikseen palautetta suunnitelmasta muun muassa vanhusneuvostolta, vammaisneuvostolta ja palvelukeskusten asukasneuvostoilta.

Kallion ja laajemmankin alueen terveys- ja sosiaalipalvelujen järjestämisvaihtoehtoja pohditaan, kun Kalasatamaan valmistuu vuonna 2017 hyvien julkisten liikenneyhteyksin varrelle uusi sosiaali- ja terveysasema. Suunnitelmana on, että uusi asema palvelisi Kalliota laajempaakin aluetta.

Kaupunginvaltuusto on edellyttänyt, että Helsingissä kokeillaan perhekeskusta jo ennen kuin Kalasataman uusi asema valmistuu. Tässä tilanteessa on tarkasteltu Kallion terveysaseman sopivuutta kokeilulle. Päätöksiä tästä ei kuitenkaan ole vielä tehty.

Perhekeskukseen kootaan perheiden tarvitsemia sosiaali- ja terveyspalveluja saman katon alle riittävän suureen kokonaisuuteen. Suunnitelmaan kuuluu, että samanaikaisesti perheiden palveluja, kuten lastenneuvolapalveluja tuodaan päiväkoteihin ja kotiin.

Perhekeskusmallista olemme pyytäneet erikseen palautetta lapsiperheistä koostuvalta verkkopaneelilta ennen lautakunnan päätöksiä. Toki perhekeskusmallista voivat kaikki muutkin esittää näkemyksiään yllä esitellyn verkkokyselyn kautta.

Matti Toivola
virastopäällikkö
Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto

(julkaistu Helsingin Sanomissa 7.5.2014)

• Linkki kyselyyn "Helsingin sosiaali- ja terveyspalvelut vuoteen 2030"
• Linkki kyselyyn "Palveluverkon uudistus lapsiperheiden näkökulmasta" 

Vapaaehtoiset mahdollistavat tekemään tavallisia asioita.

Vapaaehtoiseksi voi ryhtyä ja kouluttautua, jos oma elämäntilanne sen sallii ja voimia riittää muiden auttamiseen. Toiminnasta on iloa ja hyötyä niin tuettavalle kuin myös vapaaehtoiselle itselleen. Vapaaehtoistyön koordinaattori Saara Jäämies korostaakin, että parhaimmillaan vapaaehtoistyö antaa paljon myös auttajalle, moni haluaa vilpittömästi olla mukana.

Vapaaehtoistyön avulla tuodaan ihmisten arkeen normaaliutta. Saara Jäämiehen mukaan vapaaehtoistyöllä halutaan toteuttaa ajatusta, että huolimatta henkilön tilanteesta ja taustasta hän voi tehdä aivan tavallisia asioita. Usein tähän tarvitaan vain hiukan tukea ja turvaa vapaaehtoistyöntekijältä. Tärkeää kuitenkin on, että vapaaehtoinen ei tee asioita toisen puolesta, vaan nimenomaan kannustaa tekemään itse.

Vapaaehtoistyön koordinaattori Miia Pulkkinen muistuttaa tärkeästä seikasta: ammattilaisen ja vapaaehtoisen välillä on suuri rooliero. Vapaaehtoinen antaa itsestään paljon sellaista, mitä ammattilainen ei pysty tarjoamaan. Toisaalta mitään erikoisominaisuuksia ei tarvita, vapaaehtoistoimintaan riittävät ihan tavallisen ihmisen taidot.

Lastensuojelun tukihenkilö kulkee mukana

Koordinaattori Piia Vanhatalo kouluttaa lastensuojelun tukihenkilöiksi hakeutuvia henkilöitä mukaan toimintaan. Tuettavina ovat lastensuojelun asiakkaina olevat 7-18-vuotiaat lapset ja nuoret. Tämän vapaaehtoistoimintamuodon avulla lapset saavat elämäänsä aikuisen tukihenkilön, jota he tapaavat parin viikon välein. Tukisuhteen toivotaan kestävän pitkään, joten tukihenkilön oman elämäntilanteen tulee olla sellaisessa kunnossa, että sitoutuminen on mahdollista.

Jokaiselle lapselle haetaan hänen omiin tarpeisiinsa ja toiveisiinsa soveltuva tukihenkilö. Ja koska lapsen ehdoilla mennään, Piia Vanhatalo muistuttaa, että monissa tilanteissa tukihenkilön tulee olla se, joka joustaa. Tukihenkilö saa kuitenkin itse tukea ja tietoa toimintaa varten, samoin kuin koulutusta jatkossakin.

Piia Vanhatalo toteaa, että vapaaehtoistyö ei voi oikein toimia ilman organisointia. Tarvitaan paljon taustatyötä, järjestelyä ja koulutusta, jotta asiat sujuvat mallikkaasti. Vapaaehtoistyön koordinaattorit ovat myös niiden tukena, jotka työnsä puolesta toimivat vapaaehtoisten kanssa. Heitäkin pitää kouluttaa ja tarjota heille oikeaa ja ajantasaista tietoa, jotta yhteistyö vapaaehtoisten kanssa sujuu joustavasti ja parhain päin. Parhaimmillaan vapaaehtoistyö tuo nimittäin rikkautta ja arvon tunnetta kaikille osapuolille.

Kuvassa vasemmalta vapaaehtoistyön koordinaattorit Vesa Setälä ja Miia Pulkkinen, sosiaaliohjaaja Mari Mehtonen sekä vapaaehtoistyön koordinaattorit Saara Jäämies ja Piia Vanhatalo.

Jos haluat olla yhteydessä vapaaehtoistyön koordinaattoreihin, voit laittaa viestiä osoitteeseen vapaaehtoistoiminta@hel.fi

teksti Nina Björklund
kuvat NB ja Laura Pulkkinen

Mikaela Krohn-Hiltusen ja Arto Hiltusen perhekodissa asuu neljä sijoituslasta, kaksi koiraa ja kissa. Pariskunnan harrastuksiin kuuluu kuntosali, ja Artolla myös moottoripyöräily.

Mikaela ja Arto Hiltunen ovat pitäneet ammatillista perhekotia Pukinmäessä kaksi vuotta. Helppoa ei aina ole ollut, mutta koskaan ei uravalinta ole kaduttanut.

- Tämä on omanlaisensa elämäntapa. Meillä oli samanhenkiset toiveet ja käsitykset siitä, millaista elämää haluamme, toteavat Hiltuset.
Yhteisiä lapsia heillä ei ole. Artolla on jo aikuiset kaksi omaa ja yksi kasvattilapsi. 

Nykyisin perhekodissa asuu vanhempien lisäksi neljä 9–17-vuotiasta lasta, joista kaksi sisarusta. Viimeisin asukas on vasta asettunut taloksi. Hänen pitkäaikainen sijaisäitinsä on kuollut, eivätkä vanhemmat ole pitäneet lapseensa mitään yhteyttä. Aiemmin Hiltuset ovat toimineet kriisiperheenä, ja lähihoitajan koulutuksen saanut Mikaela on työskennellyt lastenkodissa.  

- Tätä olen aina halunnut tehdä, hän sanoo.

- Tässä työssä omakin ajatusmaailma on muuttunut. Osaa suhtautua asioihin rennommin ja joustavammin, toteaa Arto.

Perhekotiin on ollut aikaisemmin sijoitettuna muun muassa sisarukset äidin mielenterveysongelmien vuoksi. Yhteistyö vanhempien  kanssa oli vaikeaa ja heidän  oli vaikeaa hyväksyä sijaisvanhempia, joten tapaamisia jouduttiin rajoittamaan.

Nykyisin välit ovat kunnossa ja lapset tapaavat vanhempiaan säännöllisesti.

Aina ei voi onnistua

Hiltuset ovat äskettäin luopuneet lyhyen kokeilujakson jälkeen kahdesta sijoituslapsesta, joista toisella oli vaikea päihdeongelma ja itsetuhoisuutta, toisella mielenterveysongelmia ja aggressiivisuutta.

- Meillä ei ole psykologin pätevyyttä ja aika vähän on tehtävissä silloin, kun teini käy päälle, sanoo Arto. Sijaisvanhempien sallitut kurinpitokeinot ovat rajoitetumpia kuin vanhemmilla. Päihteiden käyttö tai väkivaltaisuus myös vaikuttaa kaikkiin perheen lapsiin.

Mikaela on kotona ja osa-aikaisena koulunkäyntiavustajana työskentelevä Arto on myös kotona suuren osan viikkoa. Hänelle perhekodin isyys on tuonut lisää avarakatseisuutta.

Rakkautta perheessä osoitetaan arjen huolenpidolla ja sillä, että annetaan kiitosta ja tuodaan esiin huomatut hyvät asiat lapsissa.  

- On hienoa huomata, että arki toimii ja että luottamusta on syntynyt: että lapset uskaltavat jo kertoa meille asioistaan. Suuria konfliktejä säännöistä ja rajoista ei ole toistaiseksi tullut.

- Rajat pitää asettaa niin, ettei lapsi huomaa olevansa niiden sisäpuolella, sanoo Arto. Tärkeintä on oikeudenmukaisuus.

Rutiinit ja päivärytmi ovat tärkeitä. Kaikki lapset käyvät koulua ja isommat etsivät kesäksi töitä.  Vanhemmat aikovat pitää viikon lomaa. Virallisesti oikeus olisi puolet pidempään kuukausilomien lisäksi, mutta siihen ei ole käytännössä mahdollisuutta. Perhekotien on etsittävä itse sijaistajat, mikä ei isolle ja tavallista vaativammalle katraalle ole helppoa. Hiltusilla onneksi Arton aikuinen tytär tulee tarvittaessa apuun. Kolme lapsista  viettää lomia vanhempiensa kanssa.

Perhekoti kokee saaneensa tukea sosiaalityöntekijöiltä aina tarvittaessa. Tosin se riippuu paljon myös itsestä. Pitää osata pyytää ja kysyä, mielellään ajoissa.

- Työ antaa iloa siitä, että saa omana itsenään jotakin myönteistä aikaan, summaa Arto. Hänestä sijaisvanhemman on oltava sinut itsensä kanssa ja seistävä sanojensa takana. Muttei ottaa itseensä asiattomistakaan sanomisista. Eikä itse päästää suustaan mitään harkitsematonta.

- Täytyy toimia niin, ettei ainakaan lisää mielipahaa.

Mikaelan mukaan ammatillisuus on myös sitä, että voi muistuttaa itselleen ja vihaiselle sijoituslapsen vanhemmalle, että ”Teen tätä, koska tämä on mun työtä”.

Lue myös jutut 

Ammatillista perhehoitoa Helsingin kaupungilla  
"Huostaanotto oli onnenpotku"

Olisitko kiinnostunut ryhtymään perhehoitajaksi, kysy lisää Helsingin kaupungin perhehoidon asiakasohjauksesta, 
puh. 09 310 46979
lasten.perhehoito@hel.fi

Teksti Tarja Kivimäki

Heidi vietti koko lapsuutensa ja nuoruutensa perhekodissa. Vaikeasti päihdeongelmainen äiti ja paljon vankilassa istunut isä eivät pystyneet hänestä ja sisaruksista huolehtimaan.

Heidi on myönteisen ja tasapainoisen oloinen nuori nainen. Hän avioitui kaksi vuotta sitten ja valmistuu ensi syksynä sairaanhoitajaksi. 

- En varmasti eläisi näin normaalia elämää ja olisi opiskellut, jos minua ei olisi otettu huostaan, sanoo Heidi.

Hänet otettiin huostaan puolitoistavuotiaana, yhdessä isoveljensä kanssa. Hänellä on myös kaksi vanhempaa siskoa, jotka oli jo sijoitettu.  Veli oli ehtinyt asua useammassa laitoksessa ja palautettu moneen kertaan takaisin vanhemmilleen – ja joka kerta jouduttiin toteamaan, että päätös oli väärä. Puolen vuoden kuluttua huostaanotosta Heidi sijoitettiin veljensä kanssa ammatilliseen perhekotiin, josta tuli hänelle oikea koti 20 vuodeksi.

Pienempänä Heidi tapasi säännöllisesti biologisia vanhempiaan. Isä oli vankilassa, mutta yritti siitä huolimatta pitää yhteyttä lapsiinsa, vaikkei tosin aina saapunutkaan sovittuihin tapaamisiin. Murrosikäisenä tapaamiset biologisten vanhempien kanssa eivät olisi enää innostaneet, mutta sijaisäiti piti yhteyden säilymistä tärkeänä. Tyttö näki vanhempiaan kerran kuussa ja vietti säännöllisesti viikonlopun isovanhempiensa luona, jolloin tapasi myös vanhempiaan.

Sijaisperheessä oli yksi oma lapsi, isosisko, ja alussa sinne oli sijoitettuna toinenkin sisaruspari. Myöhemmin perheeseen muutti pienempi poika. Suhteet sijaisperheen lapsiin ovat läheisemmät kuin omiin biologisiin sisaruksiin.

Äiti katosi kahdeksi vuodeksi

- Äiti oli luvannut ostaa minulle 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi kovasti toivomani barbien ja tuoda sen minulle. Minua oli varoiteltu, ettei hän ehkä pitäisi lupaustaan, mutta uskoin ja odotin.
-Näin ei kuitenkaan käynyt ja pettymys oli kova.

- Pian äiti katos kokonaan kuvioista pariksi vuodeksi: ei tullut tapaamisiin eikä häneen saanut puhelimitse yhteyttä, Heidi kertoo.  Myöhemmin on selvinnyt, että hänen elämässään oli silloin melkoinen syöksykierre: uusi vaikea parisuhde, johon kuului runsas alkoholi. Äidiltä meni työ ja asunto juomisen takia.

Sijaisperheen vanhemmat ovat olleet Heidille ne varsinaiset vanhemmat. Heidi kertoo olleensa murrosikäisenä ”kova suustaan”. Sijaisäiti sai tuta pettymykset, jotka johtuivat biologisen äidin toiminnasta. Isää hän tapasi, mutta Heidi koki hänen olevan kiinnostuneempi isoveljestä kuin hänestä.  Sisarukset kokivat rotevan ja joskus aggressiivisen isänsä tapaamisen pelottavana, jolloin päätettiin, että tapaamiset järjestetään sijaiskodissa.

- Sijaisäidille soitin ensimmäisenä päästyäni opiskelemaan, toteaa Heidi. Hän kouluttautui ensin radioalalle Laajasalon opistossa, mutta huomasi oltuaan hoitoavustajana vanhustenkeskuksessa, että hoitoala on hänen juttunsa.

Aikuistuttuaan Heidi sanoo ymmärtävänsä paremmin vanhempiaan ja heidän tapojaan osoittaa kiintymystä. Isään hän on yhteydessä kerran, pari kuussa, äitiin harvemmin.  

- Elämme isän kanssa eri todellisuuksissa. Äidille taas lasten huostaanotto on vieläkin arka paikka, josta ei keskustella. Häpeä on turhaa, minulle asia ei ole ongelma, Heidi summaa. Hän haluaisi rakentaa nykyistä paremmat suhteet äitiinsä.

- Jos olisin jäänyt vanhemmilleni, käyttäisin varmaan itsekin päihteitä, ja olisin suorittanut vain peruskoulun. Huostaanottoa Heidi pitää omalla kohdallaan ”ehdottomasti hyvänä asiana”.  

Jonkinlaiset jäljet itsetuntoon varhainen vanhempien hylkääminen jätti. Ennen häitään hän oli varma, että sulhanen tulisi katumapäälle. Häät sujuivat kuitenkin hienosti ja paikalla olivat sekä vanhemmat että sijaisvanhemmat, ja oma isä saattoi tyttärensä alttarille.

Lue myös jutut 
Ammatillista perhehoitoa Helsingin kaupungilla
Täyttä elämää sijaisvanhempana
 

teksti Tarja Kivimäki