Pääkaupunkiseudulla tarvitaan kipeästi lisää sijais- ja tukiperheitä. Helsinki, Espoo ja Vantaa etsivät yhdessä uusia perheitä etenkin koulu- ja nuorisoikäisille.
– Sijaisvanhemmuus on ollut hurja, hieno ja rankkakin matka asioihin, tunteisiin ja ihmisiin, joihin en muuten olisi koskaan saanut tutustua, kertoo 20 vuotta Helsingissä sijaisvanhempana toiminut Tuike.
Vuonna 2013 pääkaupunkiseudun kolmessa suuressa kaupungissa sijoitettiin yhteensä lähes 140 lasta sijaisperheisiin, lähes 400 lasta vastaanottoperheisiin ja yli 200 lasta tukiperheisiin. Uusia sijoituksia perheisiin oli huomattavasti edellisvuosia enemmän. Huostaanottojen määrä ei kuitenkaan ole kasvanut, vaan taustalla vaikuttaa lakimuutos.
– Tämä on hyvä muutos, sanoo Vantaan perhehoidon koordinaattori Anna Asikainen. – On tärkeää, että lapsille ja nuorille löytyy erilaisia vaihtoehtoja. Perheessä lapsi saa kodin: turvaa, pysyvyyttä ja aitoa ihmisen läheisyyttä.
Aiemmin laitoshoitoa suosinut Suomi on siirtynyt pohjoismaisempaan malliin vuoden 2012 alusta voimaan tulleen lain myötä. Nyt vaikean perhetilanteen vuoksi kodin ulkopuolista hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevat lapset on sijoitettava ensisijaisesti perheisiin.
Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa onkin satsattu perhehoitoon. Toimintaa on tehostettu, resursseja lisätty ja käytäntöjä kehitetty. Kaupungit tarjoavat perheille myös monenlaisia tukipalveluja, koulutuksia ja vertaisryhmiä.
– Meillä on paljon volyymiä ja vahva asiantuntemus perhehoidosta. Haluamme käyttää sitä perheiden hyväksi, ja tukea heitä alusta loppuun, Asikainen kuvaa kaupunkikolmikon yhteistyötä.
Ilo syntyy yhteisistä hetkistä
– Lapset ovat parasta mitä on olemassa tässä maailmassa, sanoo espoolainen perhehoitaja Anne-Marie. Anne-Marielle sijaisvanhemmuus tuntui luontevalta valinnalta, sillä hän oli aina haaveillut isosta perheestä ja työstä lastenhoitajana.
Sijais- tai tukiperheeksi voivat hakea tavalliset perheet, jotka pystyvät hoitamaan lasta niin kauan kuin tämä tarvitsee. Osa lapsista kaipaa pitkäaikaisempaa huolenpitoa, toiset mukavaa yhdessäoloa kerran kuussa viikonlopun verran.
– Ei tarvitse olla valmis, vaan voi tulla pohtimaan ja katsomaan - sitä varten me tarjoamme infoa ja valmennusta, Asikainen rohkaisee.
Sijaisvanhemmaksi ei kannata ryhtyä hetken mielijohteesta, vaan päätöstä on hyvä harkita rauhassa. On myös hyvä muistaa, että perhe koostuu sen asukeista eikä katso biologiaa.
– Kaikkien pitää saada kuulua ydinperheeseen ja tuntea itsensä yhtä tärkeäksi ja rakastetuksi, Anne-Marie pohtii.
Itse kauan sijaisvanhempana toimineen Tuikkeen mukaan sijaisvanhemmuus sopii suurisydämisille ihmisille, joille hyvän elämän synonyymi ei ole helppo elämä.
– Omien lastenkaan tuottama ilo ei välttämättä näyttäydy lapsettoman kaverin silmissä vain hehkeänä: on koliikkeja, menetettyjä yöunia, kiljuvia uhmaikäisiä ja tympeitä teinejä, Tuike vertaa.
– Mutta toisaalta kaiken kaaoksenkin keskellä juuri ne jaetut hetket, itkut ja onnistumiset, yhteinen huumori ja historia tuovat suunnatonta iloa. Se, että on saanut olla läheltä seuraamassa ja kannattelemassa lapsen kasvutarinaa, on ainutlaatuinen kokemus.
Sinustako sijaisvanhempi?
Infotilaisuus ke 29.1.2014 klo 17.30–19.30 Vantaan kaupungintalon valtuustosalissa Tikkurilassa (Asematie 7, Vantaa). Kahvitarjoilu klo 17. Tilaisuudessa sijaisvanhemmat kertovat kokemuksistaan.
Ilmoittautumiset 27.1. mennessä:
lasten.perhehoito@hel.fi tai p. 09 3104 6979
Merja Etholèn-Rönnberg
Pirkko Excell 
